26. heinäkuuta 2016

Sunlight is the most precious gold to be found on earth

Huomaa kyllä, että olen taas innostunut valokuvailusta. Vaikken nyt joka päivä kuljekaan tuolla kamera kaulassa, niin nautin tästä silti ihan suunnattomasti.

Tänään tuli vielä auringon kauneimpina hetkinä otettua muutama kuva Kajaanin kaupunginlammelta. Vaikka onkin ollut aivan tuskastuttavan kuuma päivä, kyllä kesästä löytää vielä jotain hyvää ja nättiäkin. Harmi vaan, että pilvet yllätti mut ihan täysin, mutta eipä tuo mitään!

01
01
01
01
01
01
01
01
01
01
01
01
01
01
01
01
01
01

18. heinäkuuta 2016

Äiti-tytär -kuvailuja

Oon ihan onneni kukkuloilla, kun pääsin eilen pitkästä aikaa kunnolla kuvailemaan ihmisiäkin. Mulla ei kaveripiirissä oikein ole mallihalukkaita, joiden kanssa voisin harjoitella ihmiskuvaamista vähän enemmän, mutta onneksi Sonja on aina yhtä halukas suostumaan mun kidutettavaksi. Tällä kertaa otettiin lapsukainen myös mukaan kuviin, ja itse olen ainakin tyytyväinen lopputuloksiin. Toivottavasti malli(t) on myös. :-)

01
01
01
01
01
01
01
01
01
01

8. heinäkuuta 2016

Paltaniemelle kävi tiemme

Eilen ilma näytti niin suotuisalta, että oli ihan pakko lähteä Paltaniemelle pikniköimään. Enpä edes muista, milloin olisi viimeksi ollut yhtä hyvä ilma, kuin eilen. Muutenkin sen kyllä huomaa katukuvassa, että Kajaanissakin on jotain meneillään - nimittäin Kainuun musiikkijuhlat. Itselläni ei sinne lippuja ole, eikä ollut aikeissa hommatakaan. Ei ollut loppuunsa niin mielenkiintoisia esiintyjiä, että olisi halunnut tuosta lystistä maksaa. Sanni, Neljänsuora ja Kaija Koo olisivat olleet ainoat, jotka olisin voinut käydä katsomassa, mutta loput kaksitoista artistia sitten ei.

Nyt kun ikkunasta katsoo pihalle, niin ei taas hyvältä näytä. En mä tällaista kesää tilannut?

01
01
01
01
01
01
01
01
01
01

Ei ollut ehkä kaikkein ideaalisin piknik -paikka istua vaan jossain penkillä, mutta maisemat kyllä kelpasi. Ja ehkä ruokakin.

Ja tiedättekö mitä! En oo vieläkään aloittanut niitä kouluhommia, joista edellisessä postauksessa puhuin. Mua ihan ärsyttää, miten voin olla tällainen aikaansaamaton lusmu. Joka päivä se käy mielessä, että pitäisi ehkä Wordikin avata ja alkaa raapustelemaan, mutta sitten se vain jotenkin jää. Aloittaminen on kyllä kaikista vaikeinta, sitten kun pääsisi vauhtiin, niin asia voisi olla ihan eri.

Alle laitan muutamat kuvat, jotka itsestäni räpsäisin tänään. Haaveilen vielä siitä päivästä, että joku voisi kuvailla mua tuolla pihallakin. Ei oikein houkuttele ajatus itsestäni kantamassa jalustaa ja kameraa tuohon taloyhtiön pihaan. Kuka haluaa suostua mun hovikuvaajaksi?

01
01
01

6. heinäkuuta 2016

Faktoja minusta

1 Oon ihan älytön tiskausfriikki. Vaikka mulla olisi vaan yksi viaton juomalasi altaan pohjalla, mun on pakko tiskata se saman tien. En voi sietää isoja tiskivuoria, mutta toisaalta tämä mun toiminta ei ole kovin eettistäkään.

2 Yleensä en ole tosi-tv -ohjelmien suurin ystävä, mutta pakko myöntää, että Paratiisihotelli Ruotsi on koukuttanut mut ihan täysin! Se sisältää niin paljon draamaa ja mielenkiintoisempia juonenkäänteitä, mutta ei kuitenkaan liiaksi asti. Vähän alkaa tuntua siltä, että kohta klikkaan itseni ruutu.fi -osoitteeseen ja tilaan Ruutu+:n, mutta pakko yrittää vitkutella tuota ohjelmaa ihan telkkarin tahtiin.

3 Tämä on luullakseni aika yleistä monilla ihmisillä, mutta kuulun itsekin näihin: en erota ihan heti oikeaa ja vasenta toisistaan. Menee aina hetki miettiessä, että kummalla puolella nyt on kumpikin.

01

4 Muistan erittäin huonosti elokuvia ja niiden juonenkäänteitä. Voin ihan hyvin katsoa jonkun leffan uudestaan ilman, että muistan siitä juuri mitään. Katson siis leffoja ihan keskittyneesti joo, mutta jotenkin mulle harvoin jää mieleen niiden tapahtumat. Tämä on kyllä varsin hyvä piirre, kun voi olla yhtä jännityksessä siitä, mitä tulee tapahtumaan!

5 Lähes aina kotona ollessani mulla on telkkari päällä, vaikken sitä edes katsoisi. Se tuo tietynlaista turvallisuuden tunnetta, kun kuulee muitakin ääniä ja näkee sivusilmällä liikkuvaa kuvaa. Tässä taas huomaa, miksi mulla on niin suuri sähkölasku..

6 Oon lähes koko ikäni vihannut mun luonnonkiharia hiuksia, mutta nyt ehkä viimeisen vuoden aikana olen alkanut pitämään niistä. Ennen suoristin tukkaa melkein päivittäin, mutta nykyään en edes jaksa vaivautua enää, paitsi "erikoistapauksissa". Eihän siinä mennytkään kuin 21 vuotta, että hyväksyin mun tukkani sellaisena, kuin se nyt vain sattuu olemaan.

01

7 Tietyissä asioissa siivoamisen suhteen olen hyvin perfektionisti. Järjestelen pöydillä ja hyllyillä olevia tavaroita suoraan ja oikeisiin kulmiin, tiskaan astiat käytön jälkeen saman tien (kuten jo 1. kohdassa mainitsin), pidän yleensä elokuvat aakkosjärjestyksessä niille tarkoitetuissa koreissa jne. Ennen nukkumaan menoakin mun on pakko laittaa esim. kannettava oikeaan asentoon sohvalle, tai muuten en pysty edes nukkumaan.

8 Oon jo vuosia haaveillut muuttavani jonain päivänä Tampereelle. Se miellyttää mua kaupunkina jotenkin tosi paljon; kaunis paikka, sopivan kokoinen ja nopeat kulkuyhteydet vaikka Helsinkiin, jos tarve vaatii. Tällä hetkellä ei vaan elämäntilanne ihan salli tällaista muutosta, mutta mikäli joskus tulee mahdollisuus, niin mua ei paljoa tarvitse sinne houkutella, kun olen jo matkalla.

9 Mua ei kiinnosta yhtään, mitä muut ihmiset minusta ajattelevat. Nuorempana stressasin paljon enemmän siitä, miltä vaikutan tai näytän toisten silmiin, mutta nykyisin en jaksa enää välittää. Jos haluan mennä kollareissa ja hupparissa meikittömänä lähikauppaan, niin sen mä myös teen.

10 Oon tosi aikaansaamaton, etenkin koulujuttujen suhteen. Mulla oli tarkoituksena aloittaa yksi itsenäinen kurssi jo kesäkuun alussa, mutta en ole vieläkään avannut koko Moodlea. Muutenkin mulla on paha tapa jättää kaikki aina viime tippaan.

BONUS En ole pitkään aikaan ollut niin rakastunut johonkin biisiin, kuin Auroran Runopoikaan. Vei kyllä heti sydämeni, oon luukuttanut tätä jo varmaan kaksikymmentä kertaa putkeen.

4. heinäkuuta 2016

HKI - TLN - HKI

Meille tuli tuossa keskiviikkona Akselin kanssa pieni idea mieleen, että voisi ihan huvikseen lähteä viikonloppuna 22h -risteilylle Helsingistä Tallinnaan. Viimeksi tullut siellä käytyä melkein kaksi vuotta sitten, niin ajateltiin sitten viettää tällaista erittäin hohdokasta parisuhdeaikaa!

Yksi iso huono puoli tällaisille reissuille on oikeasti lähinnä ajomatkat. Itse risteilystä kun ei oikeasti jää paljoa käteen sen lyhyyden takia, mutta meillä meni jo pelkästään matkoihin autolla yhteensä 1150 km. On se kyllä uuvuttavaa, mutta toisaalta myös aivan mahtava fiilis viettää kesäiltaa ajellen auringonlaskun ja Suomen luonnon helmassa. Ei ole mitään upiampaa!

Mutta joo, alla muutama kuva. Otin järkkärin mukaan, mutta loppujen lopuksi reissun kuvasaldo siinä oli n. 12 kuvaa. :-D Puhelimesta löytyi sitten enemmän.

01
01
01
01
01
06

Mietittiin kyllä, että nämä Tallinnan alle vuorokauden risteilyt saa tästä lähtien jäädä. Seuraavalla kerralla sitten jo vähän pitempää matkaa, ettei tarvitse olla niin väsynyt ja kerkeäisi tehdä muutakin kuin itkeä krapulaa puolet reissusta. Mutta mukavaa oli pitkästä aikaa, välillä muutakin äksöniä elämään. Vaikka joillekin etelä-suomalaisille tällainen reissu on varmaan tosi arkipäivää ja yksitoikkoista, niin kyllä meille muaalaisille vähän eri asia. :-D